Yöttömät yöt, yölaulajat ja helteet ovat täällä. Kasvit venyvät päivässä useita millejä, uusia kasvitulokkaita löytää koko ajan lisää ja taimet huutavat vettä ja ravinteita. Puutarhassa tapahtuu koko ajan pieniä ihmeitä.
Valo on vaikuttanut myös poikiin. Kaksosten nukkumaanmenoaika venyy nyt usein jopa tunnilla tai puolellatoista. Pinnasängyissä kikatetaan, kieputaan, huudellaan ja itketään. Eihän sitä tietenkään malta nukkua, kun päivää on vielä paljon jäljellä ja hurjasti uusia taitoja harjoiteltavana. Viljo konttaa päättäväisesti ja istuu tuetta, Leevi ryömii vauhdilla ja sormiruokailee taitavasti.
Pihatöitä ja puuhaa kasvihuoneessa riittäisi vaikka pienelle kylälle, mutta poikien myöhäisempi nukkumaanmenoaika ja minua häiritsevä pieni flunssa, on pitänyt minut pois puutarhasta ja pakottanut minut huilaamaan. Vauvavuoden univelat nakertaa vastuskykyä, sillä tämä taitaa olla jo neljäs kerta, kun pieni nuha vaivaa poikien syntymän jälkeen. Ennen olin todella harvoin kipeä.
Stressiä tekemättömistä puuhista en kuitenkaan ota. Sen sijaan juon kuppikaupalla siankärsämö- ja pakuriteetä, ja parantelen oloa auringonhattu-, nokkos- ja ruusunjuuriuutteella. Onneksi luonnon rohdoilla saa hyvin taltutettua pienen pöpön kunhan malttaa myös levätä.
Siankärsämö onkin lempiyrttini. Sillä paranee pienet haavat, hellittää flunssanen olo, maustuu keitot ja paranee grilliruuat ja helpottuu oireileva rasvainen iho.
Kasvihuoneesta puuttuu vielä osa kasveista, paljon taimia on vielä istuttamatta avomaalle ja vierasmökkiimme suunnittelemani yrttiopetustila on vielä kesken, mutta asiat kuitenkin etenevät. Mehiläiset saapuvat huomenna ja ensi viikolla kanalauma muuttaa Savelaan. Jänniä aikoja eletään!