On ollut ilo huomata, että kevään villiyrttikursseille on jo nyt tullut mukavasti varauksia. Ihmiset haluavat viettää tyhy-päiviään, polttareitaan ja perheen lomapäiviä tutustuen Suomen luonnon maukkaisiin antimiin ja nauttien luonnosta. Näiden yksityisten kurssien kautta olen päässyt viemään asiakkaita mitä huikeimpiin luontokohteisiin, sellaisiin mihin ei ehkä muuten tulisi mentyä, ja viettänyt ikimuistoisia hetkiä mielenkiintoisten ihmisten kanssa.
Olen purjehtinut veneellä asiakasryhmän kanssa Pentalaan, kiertänyt yhdysvaltalaisen koomikko Paul Ruddin kanssa Seuraaseen yrttiapajilla, nauranut vedet silmissä polttariporukan kanssa nokkospuskan äärellä, yrttilöylytellyt Akseli Gallen-Kallelan vanhassa savusaunassa ja opettanut suomalaista yrttilääkintää kuuluisalle japanilaiselle goju-ryu karatemestarille Hokama Senseille Nuuksiossa. Mitä tämä kevät tuo tullessaan, se jää nähtäväksi.
Tunnista huopaohdake
Yrttipostaussarjan toisessa kirjoituksessa tutustutaan huopaohdakkeeseen ja sen käyttömahdollisuuksiin. Huopaohdake (Cirsium heterophyllum) eroaa huomattavasti ensimmäisen kirjoituksen peltokortteesta, sillä se on suuri, se on pölyttäjien suosiossa ja siitä käytetään kuoritut varret sekä nuoret lehdet. Koko maassa esiintyvä huopaohdake viihtyy metsänreunoilla, hakamailla ja ojanvarsilla.
Huopaohdakkeen varsi on haaraton, piikitön, uurteinen ja villakarvainen. Varren lehdet ovat kapeita ja pitkiä, hampaat ohutpiikkisiä. Varren juuressa kasvaa lehtiruusuke. Lehdet ovat päältä tummanvihreitä ja alapuolelta pehmeän valkohuopakarvaisia. Lehtien liuskaisuus vaihtelee huomattavasti.
Huopaohdakkeesta käytetään ensisijaisesti ennen kukintaa kerätty ja kuorittu varsi, mutta myös lehdet ja juuret voi hyödyntää. Varsi kuoritaan raparperin varren tavoin riipimällä, jolloin ohdakkeesta paljastuu parsamainen maku. Sen voi käyttää raakana tai lisätä lämpimiin ruokiin, kuten keittioihin ja pataruokiin.
Huopaohdakkeen lisäksi ravinnoksi käytetään myös muita ohdakkeita, kuten pelto-ohdaketta ja suo-ohdaketta, mutta huopaohdake on ohdakkeista ystävällisin, koska sillä ei ole varressa piikkejä.