Yrttiopisto: tunnista kuusi

Kuusi on todennäköisesti meille kaikille tuttu puu ja tunnistamme sen helposti. Kaikille ei ehkä kuitenkaan ole selvää, kuinka monella eri tapaa sitä voi hyödyntää ruoanlaitossa tai yrttilääkinnässä ympäri vuoden. 

Näin kevättalvella on hyvä hetki kerätä kuusen rungolta pihkaa ja maasta käpyjä, vajaan parin kuukauden päästä voi poimia kuusenkerkkiä ja vanhoja havuja voi hyödyntää vuoden ympäri. Jos haluat kuusenkerkkiä talvella, tuo kuusenoksia sisälle ja anna niille runsaasti vettä, jotta ne alkavat ne tuottamaan uusia vuosikasvaimia muutamassa viikossa. 

Kerkät

Kuusenkerkät ovat kuusen eniten käytetty osa. Kuusenkerkissä on hieman sitrusmainen maku ja ne sisältävätkin hyvän määrän C-vitamiinia. Perinteisesti kuusenkerkistä on valmistettu siirappia, jota on käytetty jälkiruokien maustamiseen, mutta myös yskän,  keuhkoputkentulehdukseen, flunssan ja kevätväsymyksen hoitoon. Yskää on hoidettu myös kuusenkerkkähunajalla.

Kuusenkerkkähunajaa.

Havut

Kansanperinteen mukaan reumaa ja hengityselinten sairauksia on hoidettu havukylvyillä. Havukeitettä juomalla ja hengittelemällä voi myös helpottaa flunssaista oloa ja yskää. Havuja voi käyttää ruokien maustamiseen samoin kuten kerkkiä. Ne soveltuvat erinomaisesti maustamaan ja tuomaan metsäistä makua riista-, kala-, ja kaaliruokiin, sekä erilaisiin juomiin. 

Kuusenhavuista kannattaa tehdä myös havuöljyä, joko uuttamalla havuja öljyssä muutaman viikon ajan tai lämmittämällä vesihöyryn yllä parin tunnin ajan. Havuöljyn sanotaan vilkastuttavan verenkiertoa ja estävän bakteerien ja virusten kasvua ulkoisesti käytettynä.

Pihka

Kuusenpihka on ehkä kuusen vaikuttavin osa. Vanha kansa tiesi, että pihkalla kannattaa hoitaa haavoja ja ihottumia. Nykyään tiedetään useiden tutkimusten myötä, että pihkalla on antimikrobisia vaikutuksia. On selvitetty, että pihka estää sairaalabakteerien, kuten VRA:n ja MRSA:n kasvua. Lisäksi tiedetään, että pihka vaikuttaa haavoissa esiintyvän safylococcus aureus -bakteerin kasvuun hillitsevästi ja edesauttaa haavan umpeutumista. 

Kovettunutta pihkaa voi jauhaa suussa purkan tavoin, kunnes se muuttuu jauhomaiseksi. Sanotaan, että tuore läpikuultava pihka on parasta. Itse käytän myös vanhempaa tummaksi kovettunutta pihkaa.

Voit valmistaa omaa pihkavoidetta helposti. Valmistus on ymmärrettävästi tahmeaa puuhaa, joten suosittelen, että et valitse kodin parhaita astioita ja kattiloita sen valmistukseen. Pihkan pitoisuuden tulisi olla 10-20%. Ensiksi valmistetaan pihkaöljy.

  • Kerää pihkaa kevättalvella rapsuttamalla pihkaa puukolla irti puun rungosta astiaan. Käytä suojahanskoja halutessasi.
  • Punnitse keräämäsi pihka ja saman verran öljyä kuten rypsiöljyä.
  • Sulata pihka öljyyn vesihauteen yllä. Lopuksi suodata epäpuhtauden pois esimerkiksi puuvillakankaan avulla. Punnitse epäpuhtaudet, jotta tiedät pihkan osuuden kokonaispainosta.
  • Laske alla olevan esimerkin ja kertoimen avulla öljyn ja mehiläisvahan lopulliset määrät, jotta saat 10-20% pihkasalvan. Ohje lainattu Mehiläishoitajien sivuilta:

”Pihka-öljyseos, jossa on pihkaa 36 g ja öljyä 114 g. Halutaan tehdä pihkasalvaa, jonka pihkapitoisuus on 16 %. Lasketaan 36 g x 6,25 = 225 g. Valmista 16 % salvaa saadaan siis 225 g. Seuraavaksi selvitetään, paljonko erään tarvitaan mehiläisvahaa, kun halutaan tehdä 14 % vahvuinen salva.
0,14 x 225 g = 31,5 g.
Sitten määritetään tarvittavan öljyn määrä:
Salvan määrä – mehiläisvahan määrä – pihkan määrä = 157,5 g.
Pihka-öljyseoksessa on jo öljyä 114 g, joten vähennetään vielä 157,5 g -114 = 43,5 g. Tämä määrä öljyä on lisättävä, jotta saadaan haluttu koostumus.”

%kerroin
1010
119,09
128,33
137,69
147,14
156,67
166,25
175,88
185,55
195,26
205

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *