Suomessa vallitseva poikkeustilanne on saanut hätääntyneet ihmiset hamstraamaan ruokaa ja päivittäistavaroita kaupoista ja lääkkeitä apteekeista, vaikka näiden saatavuus on edelleen normaalia. Tämän hetkinen tilanne on myös saanut ihmiset liikkumaan entistä enemmän luonnossa ja ulkona. Viime viikonloppuna Nuuksion kansallispuiston asiakaspalvelusta tiedotettiin, että tie puistoon on täysin ruuhkautunut ja parkkipaikat ennennäkemättömän täynnä, ja siten ihmisiä suositeltiinkiin pysymään lähimetsissä. Tulee mieleen, että suosituille ulkoilualueille tai lähimetsiin lähtevät ihmiset voisivat samalla poimia ruokaa jokamiehenoikeuksien nimissä ja vähentää liiallista ruuan hamstrausta kaupoista. Omasta pihastakin löytyy vaikka mitä kotikokkailuissa hyödynnettävää! Nyt on hyvä aika alkaa opettelemaan uusia tapoja hankkia ruokaa.
Vaikka elämme kevättalvea, voimme jo kerätä paljon syötävää ja lääkkeitä lähiluonnosta. Miltä kuulostaisi nokkossämpylät, jäkäläkeitto ja vaahteranmahladrinkki? Tai vuohenputkipiirakka ja siankärsämöjuoma? Ehkä flunssainen olo helpottuisi kuumalla kuusenneulasjuomalla?
Maanomistajat ja ihmiset maanomistajan luvalla voivat kerätä talvisesta, mutta lumettomasta, luonnosta islanninjäkälää ja poronjäkälää, poimia kuusen- ja männynneulasia, sekä valuttaa vaahteranmahlaa. Jokamiehenoikeudella voimme kaikki kerätä nokkosia, maahumalaa, vuohenputkia, siankärsämöä ja voikukkaa, joita kaikkia voi jo nyt poimia.
Tällä kertaa haluan esitellä teille islanninjäkälän, joka ei tietenkään ole yrtti vaan levä- ja sieniosakkaasta koostuva kotelosieniin (Ascomysota) kuuluva sieni. Se on yksi Suomen yleisimmistä jäkälälajeista.
Tunnistat islanninjäkälän sen nahkeasta olemuksesta, epäsäännöllisestä liuskaisuudesta ja oliivinruskeasta väristä. Sen alapuoli on valkolaikkuinen ja tyvi on oranssi. Kuiva islanninjäkälä murenee helposti. Se viihtyy karussa luonnossa kallioilla ja kuivissa kangasmetsissä.
Islanninjäkälää eli isohirvenjäkälää (Cetraria islandica) ja poronjäkäliä (Cladonia sp.), kuten harmaaporonjäkälää (Cladonia rangiferina), on käytetty aikoinaa hätäravintona ja niistä on valmistettu jäkäläleipää, keittoja ja maustettu viinoja. Kansanperinteessä jäkäliä, erityisesti islanninjäkälää, on myös käytetty rohtona erilaisiin vaivoihin, kuten lieventämään kuivaa yskää, ummetusta, hengitystie- ja suolistotulehduksia.
Islanninjäkälä sisältää jäkälähappoja, jotka hillitsevät haitallisten bakteerien kasvua, irrottavat limaa ja ruuansulatusnesteiden eritystä. Erityisesti islanninjäkälän sisältämä usniinihappoa on hyödynnetty lääketeollisuudessa muun muassa antibioottisten voiteiden valmistuksessa. Jäkäliä tutkitaan nykyään paljon ja tiedetään, että ne sisältävät muun muassa HI-viruksen kasvua hillitseviä aineita.
Jäkälähapot ovat kuitenkin suurissa määrissä haitallisia, joten on suositeltava, että jäkälät käsitellään ennen käyttöä. Helpoin tapa päästä eroon ylimääräisistä jäkälähapoista on keittää jäkälät soodavedessä. Jäkälää keitetään soodavedessä (2 tl soodaa 1 litraan vettä) noin puolisen tuntia, kaadeta vesi pois ja huuhdotaan jäkälät. Jäkälä keitetään vielä kertaalleen puhtaassa vedessä 15 min.
Tätä keitettä voidaan käyttää sellaisenaan yskän ja kurkkukivun hoitoon tai jäkälä voidaan kuivattaa myöhempää käyttöä, kuten jäkäläleivän valmistusta, varten. Toinen tapa poistaa ylimääräiset jäkälähapot, on liottaa jäkäliä soodavedessä vuorokauden ajan, huuhdella ne ja käyttää sen jälkeen haluamallaan tavalla.
Lue lisää: Sinikka Piippo, Villivihannekset.